Sari Niinistö bloggaa

Aikuiskasvatuksen ja koulutuksen haasteet ovat muuttumassa ikärakenteen muuttumisen myötä. Kun aikuiskasvatus käsitetään elinikäisen kasvatuksen käsitteen kautta, merkitsee se sitä, että oppiminen ulottuu jatkuvana kasvuprosessina koko eliniän.

Yhteiskuntamme on muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa maatalousyhteiskunnasta informaatioyhteiskunnaksi. Nuoret ja nuoret aikuiset ovat kasvaneet aivan erilaisessa yhteiskunnassa kuin heidän vanhempansa ja isovanhempansa. Teknologia, internet ym. ovat keskeisellä sijalla erilaisissa yhteiskunnan toiminnoissa ja tieto siirtyy yhä useammin verkon kautta. Ikäihmisille teknologia on usein vierasta ja vaikeaa. Etelä-Suomen sanomien 21.9.2011 mukaan esim. 75 – 89 vuotiailla vajaalla neljänneksellä on tietokone.  Joka viidennellä vanhuksella ei ollut käytössään mitään tietoteknistä välinettä. Voidaan perustellusti kysyä: Miten ikäihmisillä nykymuotoisessa yhteiskunnassa säilyy yhdenvertainen asema muiden kanssa opiskella, kasvaa ihmisenä, etsiä ja saada tietoa? Miten aikuiskoulutus ja kasvatus voi huomioida vanhusten tarpeet? Syrjäytyvätkö ikäihmiset osin teknologian takia yhteiskuntamme ulkopuolelle kasvatuksellisesti? Muodostuuko yhteiskuntaamme teknisesti taitavien nuorempien työikäisten opiskelijasukupolvi ja syrjäytynyt ikäihmisten reservi? Kuka on kiinnostunut tutkimaan aikuiskasvatusta ja ikäihmistä – kun he eivät ole ”tuottavia” ihmisiä työelämän rattaissa? Miten koulutuksellinen tasa-arvo voidaan ikäryhmittäin turvata?Millaiset resurssit ovat ns. vapaan sivistystyön parissa järjestöissä vastata elinikäisen kasvun tarpeeseen ja haasteeseen? Voidaanko ikäihmisten oppimista ja koulutusta toteuttaa ikäihmisten tarpeista lähtien vai eteneekö aikuiskasvatus markkinatalouden arvoista tai työelämän tarpeista lähtien?

Elämme maailmassa joka olettaa ja edellyttää ihmisiltä kykyä ja halua opiskella, opiskella uusia ammatteja, uudistaa ja täydentää osaamistaan. Miten voimme varmistaa sen, että jokin sukupolvi ei jää paitsi tiedoista, taidoista ja osaamisesta yhteiskunnan nopean formaalisen muuttumisen myötä? Nyt ikääntyvä sukupolvi on erityisessä asemassa siksi, että vaarana on väliinputoaminen. Sille sukupolvelle, joka ei ole kasvanut info/teknologiayhteiskuntaan jo nuoresta, pitää turvata tiedon ja opiskelun mahdollisuus heille totutuilla tavoilla. Kaikki eivät opi kaikkea ja kaikki eivät halua oppia uutta. Jos esim. sanomalehdet kallistuvat entisestään, lähipalvelut muuttuvat sähköiseksi asioinniksi nopealla tahdilla, opiskelu menee verkkoon ja aikuiskoulutus toimii liiaksi ainoastaan työelämäkoulutuksen ehdoilla, voivat vanhukset syrjäytyä tiedollisesti. Kannustaminen ja uusien asioiden opettaminen ja opiskelun mahdollistaminen ikäihmisille on tärkeää ja osa varmasti oppii uutta ja pääsee mukaan teknologiaan. On muistettava kuitenkin, että ikäihmisillä on yhdenvertainen oikeus oppia kuin muilla, on oltava vaihtoehtoja. Koulutuksen, tiedon, taidon, oppimisen ja yhteiskunnan osana olemisen on oltava mahdollista niillekin ikäihmisille, jotka eivät hallitse nykyteknologiaa. Tilanne muuttuu tulevaisuudessa, kun tämän päivän nuorista ja työikäisistä kasvaa uusi ikäihmisten sukupolvi, joka on oppinut jo peruskoulussa tietotekniikan salat.

Eremitusprofessori, aikuiskasvatustieteilijä Kari E. Nurmi puhuu geragogiikasta eli vanhusväestölle tarkoitetun pedagogiikan tarpeesta. Ikääntyvässä Suomessa, eliniän pidentyessä ja työelämän muuttuessa on tutkittava ikääntyvän väestön oppimistarpeita. Nurmi kaipaa aikuiskasvatustieteilijöitä, jotka voisivat soveltaa esim. aivotutkimusta ja genetiikkaa aikuiskasvatukseen. Ikärakenne Suomessa muuttuu ja sivistysvaltiossa ikäihmisten oppiminen ja sen mahdollistaminen on oltava luonnollinen osa pedagogista ajattelua ja käytäntöjä.

Suomalaiset lapset ja aikuiset ovat maailman parhaita lukijoita. Monet suomalaiset kamppailevat kuitenkin myös heikon luku- ja kirjoitustaidon kanssa.
Erikoistutkija Sari Sulkusen mukaan 10 prosentilla 16-65-vuotiaista suomalaisista on niin heikko luku- ja kirjoitustaito, etteivät he välttämättä pärjää arkielämän haasteista ilman ulkopuolisten apua. Heitä voikin kutsua lukutaidottomiksi, koska heidän taitonsa eivät vastaa yhteiskunnan vaatimuksia.
Tilastokeskuksen mukaan 10 prosenttia 16-65-vuotiaista tarkoittaa noin 360000 henkilöä.

Kunnissa kamppaillaan  niukkojen verovarojen kanssa ja  mietitään  – mitä palveluja kuntalaisille voidaan tarjota?  Etusijalle  laitetaan usein koulutukseen, päivähoitoon ja sosiaali- ja terveyspalveluihin panostaminen. 

Kukaan ei kiistä kulttuurin ja liikunnan merkitystä hyvinvoinnille, mutta kuntien taloustiukkuus on todellista.  Kulttuurin, kielen, oppimisen, ihmisyyden ja sivistyksen näkökulmasta hyvä luku- ja kirjoitustaito ja  mahdollisuus siihenpitää olla jokaisen suomalaisen mahdollisuus ja etuoikeus. Siksi kirjastopalvelut ovat kulttuuripalveluista minun ykköskorissani.

Laadukkaat kirjastopalvelut ja niiden maksuttomuus  pitää säilyttää kunnissa peruspalveluna, jota ei edes kyseenalaisteta. Kirjastot tarjoavat kaikille lapsille, nuorille, aikuisille ja ikä-ihmisille varallisuudesta riippumatta mahdollisuuden  oppimiseen, mielikuvitusmatkoihin, oman ja muiden kulttuurien ymmärtämiseen . Kirjastopalveluiden laadullinen kehittäminen on tärkeää. Kirjastorakennusten määrän ei pidä olla itseisarvo. Lahdessa ei mielestäni välttämättä tarvita muuta kuin laaja, laadukas pääkirjasto ja tehokas kirjastoautoverkosto. Lähikirjastojen merkitys kokoontumispaikkana on kiistaton, mutta kirjaston aineistojen merkitys ja niiden jatkuva kehittäminen ja maksuttomuus on tärkeämpää kuin lainaamon sijainti. Jokaiselle suomalaiselle on tarjottava mahdollisuus kielellisen kehittymisen polulle, keskitettyjen ja liikkuvien palveluiden myötä.

Tekstitön maailma on tyhjä.  Sanoitta tieto tai tunne ei  löydä majapaikkaa.  Kirjastopalveluilla on pyrittävä mahdollistamaan jokaiselle suomalaiselle  tulla juuri niin ahkeraksi lukijaksi, kirjoittajaksi, oppijaksi ja ymmärtäjäksi kuin haluaa. Se on arvo sinänsä ja väline uusiin valtakuntiin. Lukeminen kannattaa aina.

Mika Waltari sanoi sen näin:

”Ilman kirjoja minun olisi vaikea elää. Ne tarjoavat minulle koko elämän rikkauden, ihmisajatusten rannattoman valtameren. Uupuneina hetkinä ne tarjoavat paon mielikuvituksen maailmaan, huumausaineen, jonka jälkeensä jättämä kohmelo on kohmeloista viattomimpia. Mutta oman kehityksen juuttuessa tavan ja ajatustottumusten kuolleeseen pisteeseen ne tarjoavat räjähdyspanoksia, jotka laukaisevat kehitystä sulkevan ruuhkan ja katkovat mielestä ennakkoluulojen ja auktoriteettiuskon sitkeät kahleet. Kirjat ovat tarjonneet minulle rajattoman vapauden, määräämättömän onnen, etsimisen ja löytämisen rajun riemun.”

Millaisia munia on matkalla kaupastasi jääkaapin kautta pöytääsi? Munalla ja kanalla on tarinansa ja munan kuorta rikkoessa kannattaa munan matkaa hieman pohtia. Elämä on elämää myös munilla ja kanoilla. Euroopan kanalat kokevat toivotun ja odotetun muutoksen vuodenvaihteeseen mennessä. Perinteiset kanahäkit on vaihdettava virikehäkkeihin.

Jokainen sydämellään näkevä ja tunteva tietää, että uudistus on elämää kunnioittava ja tarpeellinen. Ahtaassa häkissä munitut stressimunat tekevät kyllä kauppansa, mutta onneksi yhä useampi kuluttuja katsoo jo munapakettiaan kaupassa tarkasti. Olen, siis ajattelen…enkä osta muita kuin vapaan kanan munia.
Tehotuotanto eläinten ja luonnon kustannuksella ei ole sellaista elinkeinoelämän tukemista, jossa haluaisin olla mukana. Suurten volyymien, massan, nopeuden ja rahan alttarille ei loputtomasti tuoda murskattua elämää. Teho ja tuho kääntyy ekosysteemissä myös ihmistä itseään vastaan. Esimerkiksi elävien kananpoikien murskaaminen rehuksi on osoitus tunteettomasta tuotannosta, jossa elollisesta on tullut itsekkyyden väline. Munien tuottaminen ahtaissa häkkikanaloissa on myös eettisesti arveluttavaa. Häkkiuudistus on toki kallis ja osa tuottajista varmasti luopuu tuotannostaan. Samalla kuitenkin ohjeistuksella kirjoitetaan uusi piirto eläinten oikeuksille ja ihmisen vastuulle luomakunnan kruununa. Ihmisen tehtävä on tuottaa ja toivoa kasvua. Maan viljeleminen ja varjeleminen on eri asia kuin hyväksikäyttö.
Vapaasti kuopsuttavan kanan munia on lupa syödä hyvällä omallatunnolla.
 
Munasta syntyy uusi elämä. Siksi siinä on pääsiäisen ja kevään sanoma yksiin kuoriin puristettuna. Valkoisena ja hauraana.
Toivon täytteistä pääsiäistä!

Kampanjabubjettini on ehkä Suomen suurimpia yksittäisen ehdokkaan budjetteja.

Olen tehnyt kampanjaa suurella sydämellä ja isolla työllä. Jos budjettiin lasketaan kampanjan vuoksi menetetyt palkkatulot ja useiden ihmisten vuoden intensiivinen työ – loppusummaa ei edes voi laskea. Miksi?

Kokoomuksen arvot ja niiden mahdollisuudet ovat hurmanneet minut. Ihmisiin voi pettyä, aatteeseen pitää ja kannattaa uskoa. Uskon unelmiin, toivoon ja siihen, että elämässä selviää pelaamatta.

En ole rikas, köyhä, vailla työtä tai koulutusta eikä valta minua houkuttele. En siis tarvitse eduskunnasta ”suojatyöpaikkaa.” Olen aina halunnut tehdä elämässä niitä asioita, joita sydän on ohjannut.. Sitä, mihin on intohimoa. Lähdin politiikkaan motiivinani maailmanparannus…Olen rakentanut elämäni politiikan ehdoilla ja tehnyt yhteisten asioiden parhaaksi paljon työtä, tuloksellisesti. Perheeni on joustanut äidin ”harrastuksen” takia paljon ja parissa vuodessa eri puolueiden taholta on osoitettu työtäni kohtaan kunnioitusta ja arvostusta ja tukijoita on yli puoluerajojen.

Minkä teen, teen sen kunnolla. Kun minut nimettiin eduskuntavaaliehdokkaaksi, pidin sitä sekä arvostuksen osoituksena puolueelta ja mahdollisuutena saada rakkaista harrastuksista ammatti. En pidä puolinaisista ratkaisuista, en osaa olla asioissa vain hiukan mukana. Halusin satsata kampanjaan paljon, koska minusta on vaikea uskoa, että 4, 8 tai 12 vuoden kuluttua jaksaisin tehdä taas vuoden kampanjaa ja käyttää kymmeniä tuhansia rahaa. Palkkatyötäkin on joskus tehtävä Suomessa elääkseen ja politiikan kehäraakkeja on nähty tarpeeksi.

Olen tehnyt kampanjani osalta 2 strategista päätöstä.

Rahoitan itse kampanjani, onhan kyse minun työnhakuprosessistani. Tukea olen saanut muutoin sekä henkisesti ja konkreettisesti. Kun rahallisia sidoksia ei ole, en ole myös velkaa kenellekään. Voin tehdä arvoistani politiikkaa ja rehellisiä ratkaisuja kansalaisten parhaaksi ilman odotuksia rahoittajilta.  Pieniä yksityisiä lahjoituksia toki on tullut. Olen myynyt omaisuuttani ja myös lainaan rahaa. Vaalien jälkeen elämässä alkaa joko aika, jolloin voin tehdä kutsumustyötäni eli yhteisten asioiden hoitoa ja saan työnhakuun käyttämäni rahat vuosien kuluttua takaisin. Toinen vaihtoehto vaalituloksesta riippuen on se, että rahoitin mukavien ehdokaskollegoideni ja kokoomuksen kampanjaa ja palaan työhöni lääketeollisuuteen. Tällöin paikallispolitiikankin osalta täytyy tehdä ajankäytön määritys. En halua varastaa palkanmaksajaltani työaikaa enkä tehdä asioita vasemmalla kädellä. Siksi toivon, että saan kansalaisilta valtakirjan jatkaa politiikan kentässä kokopäivätoimisesti.

Toinen strateginen päätökseni oli, että en syötä /juota kansalaisia tai anna helppoja vaalilupauksia. Minua ei äänestetä tarjoamieni sirkushuvien takia tai viime hetkellä tekaistujen vaalisloganien vuoksi. Sari Niinistöä äänestetään siksi, että hän lupaa hoitaa yhteisiä asioitamme oman arvomaailmansa kautta parhaalla mahdollisella tavalla. Olen käyttänyt rahani ja aikani kampanjassa arvojeni ja sisältöjeni kertomisiin. En jaa kampoja, kyniä enkä muuta tavaraa. Jaan lehtiäni, esitteitä, kirjojani ja olen ihmisten tavattavissa ja valmiina kohtaamisiin – ja uskon, että tätä pelkistettyä työtä arvostetaan. Minä en jaksa uskoa, että äänestäjät ovat ostettavissa. Jos asiat ja ihminen eivät riitä – olen ymmärtänyt tehtäväni väärin.

Toivon talkoot eivät ole vielä ohi – viikon verran jatketaan työtä unelmien toteuttamiseksi ja kokoomuksen arvojen edistämiseksi. Sitten työ joko jatkuu entistä tehokkaammin kansalaisten valtakirjalla tai ehdokas Niinistö päivittää kalenterinsa liike-elämän ehdoille. I think about it tomorrow.

Suomessa on vapaa markkinatalous ja demokratia toimii. Näitä kahta perusasiaa Hämeenlinnan kaupunki vaarantaa ja kyseenalaistaa toiminnallaan. Vaalimainonta on kielletty kaupungin omistamissa mainospaikoissa ja maa-aluilla. Vaalimainonta voidaan kieltää kaupungissa paikallisella päätöksellä. Toiminta ei ole lain vastaista, mutta eettisesti arveluttavaa ja kyseenalaistaa demokratian ja sananvapauden toimivuuden. Hämeen vaalipiirissä Hämeenlinna on ainoa, joka on katsonut parhaaksi, että vapaassa myynnissä olevat paikat eivät ole vaalimainontaan ostettavissa. Kuitenkin ehdokkaina olevien kuntapäättäjien mainoksia on ympäri kaupunkia, päättäjien suostumuksella. Nykyinen järjestelmä mahdollistaa mainonnan vain niille, joilla on hyvät suhteet kaupungin yksityisyrittäjiin/päättäjiin.

Omat vaalimainokseni Hämeenlinnan alueelta peruttiin siinä vaiheessa, kun mainospaikat oli jo varattu ja mainokset suunniteltu. Sain tiedon, vaalimainonta on kiellytty kaupungissa. Tilanne on johtanut äänestäjien kannalta mielenkiintoiseen tilanteeseen. Kaupunkilaiset tuskin tietävät, että yksipuolisen mainonnan taustalla on kaupungin päättäjien oma päätös.

En kannata kampanjakattoja enkä mainosrajoitteita vapaan markkinatalouden maassa. Hämeenlinnan kaupungin linjaus on erikoisuudessaan lyhytnäköinen. Onko seuraava askel uskonnonvapauden rajoittaminen tai liiketoiminnan kannalta elintärkeän mainonnan kieltäminen?

Sari Niinistö

lahtelainen, entinen hämeenlinnalainen

kansanedustajaehdokas, kok

Ilkka Viljanen kirjoitti 31.3 ess omaishoidosta. Tulevan eduskunnan ajankohtaisimpiin tehtäviin kuuluu huolehtia omaishoitajien asemasta niin, että omaishoidon tuen kriteerit ovat kaikissa kunnissa yhdenvertaiset. Nykyisessä tilanteessa kuntien taloustilanne ja päättäjien arvomaailma määrittävät kunnissa omaishoitajan aseman. Valtakunnallinen oikeudenmukaisuus kriteereissä ja rahoituksen varmistamisessa kunnille on ensiarvoisen tärkeää.

Viljanen toivoi palvelusetelin käyttöönottoa Lahdessa alle 65-vuotiaiden tilanteissa. Kaupunginhallituksen myöntämän kehittämisrahan turvin on/ ollaan käynnistämässä palvelusetelin käyttö myös omaishoidon vapaiden järjestämiseen alle 65 –vuotiaille Tällöin ensisijaisia muotoja ovat tilapäinen palveluasuminen yksityisten palvelujen tuottajien palveluissa, kotiin annettava apu ja kuntoutuskeskuksen palvelut.

Alle 65-vuotiaita omaishoidon tuen piirissä on Lahdessa noin 100 henkilöä. Ikäihmisiä omaishoidon tuen piirissä on noin 450 henkilöä. Palvelusetelit ovat toimineet hyvin Lahdessa omaishoidon tuen päivätoiminnassa ja omaishoidon vapaan järjestämisessä kotiin hankittavan palvelun avulla yli 65-vuotiaiden tilanteissa jo pitkään.

Sosiaalitoimen erityispalvelut/ vammaispalvelut ja kehitysvammaisten palvelut hoitavat alle 65-vuotiaiden omaishoidon tuen asiakkaita Omaishoitajien lakisääteisiä vapaapäiviä toteutetaan henkilöiden iän ja palvelutarpeen mukaisesti asumispalveluissa, tilapäisessä perhehoidossa, kuntoutuskeskuksen palveluina ja kotiin annettavina palveluina.

Omaishoidon arvostusta on kasvatettava, ikäryhmistä riippumatta rakkaudesta läheiseen työtä vuorotta tekevät ihmiset ansaitsevat työlleen konkreettista tukea ja apua.

Sari Niinistö, Lahden sosiaali- ja terveyslautakunnan pj, eduskuntavaaliehdokas, kok

Sisäinen turvallisuus muodostuu monista  tekijöistä. Sellainen yhteiskunta, jossa jokainen voisi nauttia oikeuksista ja turvallisuuden tunteesta on ihanneyhteiskunta. Sisäistä turvallisuuttamme uhkaavia tekijöitä on monia, erityisesti työttömyyden, päihteiden, mielenterveysongelmien ym vuoksi tapahtuva syrjäytyminen ja yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen voi aiheuttaa arvaamattomia asioita

Syrjäytyminen on ehkä sisäisen turvallisuutemme suurin uhka Väestöryhmien väliset suhteet monikulttuurisessa yhteiskunnassa asettavat myös haasteita turvallisuudelle. Alkoholi ja muut päihteet lisäävät väkivaltaa ja rikollisuutta – ja ovat myös syy ja seuraus syrjäytymiselle.

Sisäisen turvallisuuden parantamiseen tähtääviä tärkeitä menetelmiä on paljon. Alkoholihaittojen torjumiseksi alkoholiveroa on nostettava kulutuksen alentamiseksi ja varhaisen puuttumisen malleja päihde- ja väkivaltarikosten ennaltaehkäisyyn on luotava ja mahdollistettava. Turvallisuustutkimukseen pitää myös satsata. Väkivallan ehkäisemiseksi on tiedettävä, miten tilanteet syntyvät ja miten niihin päästään parhaiten vaikuttamaan. Rasistisiin rikoksiin ja rasismiin ilmiönä on puututtava tehokkaasti ja asennetasolla. Väkivallan tunnustaminen ja siihen puuttuminen myös kodeissa, perheissä ja parisuhteissa on tehtävä asenne- ja lainsäädännön kautta helpoksi.

Turvallisuutta edistetään parhaimmillaan kotien turvallisuudella, asuin ja elinympäristön turvallisuudella, toimivilla peruspalveluilla ja tietoisuudella siitä, että apua on tarvittaessa saatavilla, jos uhkia syntyy. Yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta on se, että tiedetään rikoksiin syyllistyneiden joutuvan edesvastuuseen teoistaan. Rangaistuksien uhka ei aina estä tekoja, mutta rikoslainsäädännöllä vaikutetaan asenteisiin ohjaavasti. Jokaisella meistä on oikeus omaan sisäiseen turvallisuutemme, oikeuteen elää ja tuntea omassa lähipiirissämme olomme turvatuksi. Jokaisella meillä on oikeus turvalliseen kotimaahan.

Alivaltiosihteeri Ritva Koukku-Ronde puhui tänään Hämeenlinnassa  mm. kehitysyhteistyöstä ja sen mahdollisuuksista. Äärimmäisen köyhyyden poistaminen on kehityspolitiikan tärkein tavoite myös uudella vuosikymmenellä .Maailmassa on miljoona absoluuttisesti köyhää ihmistä..Suurimmat maan sisäiset tuloerot ovat Namibiassa.  

Suomi on sitoutunut saavuttamaan YK:n ODA-tavoitteen eli 0,7 % bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Vuonna 2010 Suomen kehitysyhteistyömäärärahat ovat 0,55 % BKT:stä. Tasainen kasvu kohti 0,7% tavoitetasoa edellyttää vuosittain 0,03% lisäystä tähän määrärahatasoon. Mielestäni kehitysyhteistyöhön käytettäviä varoja ei ole syytä vähentää, vaan meidän tulee määrätietoisesti pyrkiä kohti tavoitetasoa.

Kehitysyhteistyöllä on laaja kansalaisten tuki. 80% suomalaisista pitää kehityspolitiikkaa tärkeänä. Erityisesti tukea halutaan suunnata koulutukseen, terveyteen, tasa-arvon edistämiseen , vesi ja sanitaatiojärjestelmien kehittämiseen. Suomen panostuksilla on saatu maailmalla aikaan paljon hienoja kehityskaaria esimerkiksi uusiutuvan energian hankkeiden parissa.

Kehitysyhteistyörahoitus on kuitenkin vain osa kehitysyhteistyön kokonaisuutta.. Kehitystä ei saada aikaan ilman maitten omaa tahtoa ja visioita. Kehitysmaiden tulolähde on usein maa- ja metsätaloudessa ja tällöin myös tärkeä osa kehitysyhteistyötä on juuri maaseudun kehittyminen/kehittäminen. Naisten aseman parantaminen esim. koulutuksen kautta on tärkeää.

Suomalaisten on tärkeää ymmärtää se, että maailmassa hyvällä on tapana kertautua ja määrätietoinen globaali kehitysyhteistyö on kaikkien etu. Lähimmäinen on myös maamme rajojen ulkopuolella.